Eilen piti mennä vaan tutustuttamaan Reinomiestä uuteen aksahalliimme. Paikalla oli kuitenkin vähän porukkaa ja hommiinhan me jouduttiin. Ensin saatiin vaan fiilistellä radalla vähän oman mielen mukaisesti ja otettiin hyppyjä, aata ja putkea sekä pujoteltiin vähän keppejä ja siihen saatiinkin heti lisäoppia ohjaajalta. Reiska kyllä keppien kanssa kuumi niin paljon, että tuhina vaan kuului ja koira oli ihan taju kankaalla kun oli niin tohkeissaan. Onneksi sain sen rauhottumaan ja palautumaan ja sitten kepit menikin ihan mielettömän hienosti! :)

Tämän jälkeen päätettiin sitten heti paneutua meidän ongelmaan, jonka nimi on puomi. Minä toisella puolella ja vetäjä toisella. Reiska kiipesi vähän matkaa, mutta sitten jymähti paikoilleen. Häntä ei ollut koipien välissä ja se söi kyllä makkaraa, mutta ilmeinen ramppikuume iski ja mihinkään ei liikahtanut! Toinen vetäjä, miespuolinen, tuli auttamaan. Vetäjät olivat koiran molemmilla puolilla ja minä menin puomin toiseen päähän kutsumaan Reinoa, ajattelin että se tulisi kyllä mamman luo. Vähän eteni hitain askelin, päästessään suoralle osuudelle tuli vähän nopeammin, alastulo täysillä alas. Kauheasti kehuja sen jälkeen. Reiska oli jälkeenpäin vähän jännittyneen oloinen ja sitä selkeästi ahdisti tuo mieshenkilö kovasti.

Otettiin sitten tauko ja sen jälkeen tutustuttiin rataan ja otettiin rataa. Radalla oli 15 estettä ja se olikin sitten sellainen söherö, etten mitenkään voinut onnistua ohjaamaan koiraa siinä näillä taidoillani. Koira oli kyllä hyvä, se esitti tosi hyviä suorituksia ja oli huippuhyvin ohjattavissa - myös niihin vääriin suuntiin! :) Kaksi hyppyestettä edettiin ja sitten tulikin ensimmäinen kämmi. Saavutus sekin? ;-)

Renkaan kohdalla Reiska meni ohi kerran, kaksi, kolme, seitsemän kertaa... Ihmettelin, että mikäs nyt on. Pientä miestä taisi vähän keinu jännittää - mieli teki mennä, muttei ihan rohkeus ilmeisesti riittänyt. Otettiin rengas matalammalle ja koitettiin saada Reino läpi. Ei kun sivusta tai alta se koitti tunkea itsensä! Jossain vaiheessa meni hienosti sukkana läpi, jonka jälkeen muutama toisto ja hyvin meni. Tätä olikin vissiin kertaalleen harjoiteltu joskus kesäkuun tienoilla... Mentiin rataa useita kertoja ja muutaman kerran Reiskalla oli jännitystä renkaalla, mutta sain sen sitten menemään pienin avuin siitä läpi. Kyllä se siitä kun päästään paljon harjoittelemaan!

Otettiin puomi vielä toiseen kertaa kaikki kolme yhdessä eli minä ja molemmat vetäjät kun Reiska muutaman kerran rataa mennessä oli ollut menossa puomille omin nokkinensa, mutta olin pyytänyt sen sieltä pois. Reiska teki taas puomin alussa stopit, söi makkaraa ja seisoi kivasti, häntä ei taaskaan ollut koipien välissä. Toinen vetäjä meinasikin, että mahtaa koira vaan vittuilla minulle. Itse en olisi samaa mieltä asiasta. Liikutettiin Reiskaa siirtelemällä sen etujalkoja, takajalat tulivat automaattisesti perässä ja katsottiin, ettei se tule alas, pari kertaa nimittäin yritti. Näytti siltä, että ahdistaa mieshenkilö siinä vieressä ja jännittää puomi. Saatiin jollain ihme ilveellä koira taas lähelle puomin alastuloa ja siitä se sitten singahtikin itse alas oikein hyvin, tosin meiltä meni nahat rullalle Reiskan singahduksen ansiosta. Kehuttiin kovasti ja annettiin puomin tällä erää olla. 

Otettiin edellistä rataa väärinpäin useampaan kertaan ja Reiska tykkäsi menosta yhtä paljon kuin ennenkin ettei tuo puomi näköjään sille mitään traumoja tuonut aksan suhteen. Kämmäilin itse taas urakalla ohjauksen kanssa, mutta siihen alkaa jo tottumaan kun se on niin normaalia. Huoh.

Tosi kiva ilta oli ja innolla odotan seuraavaa kertaa, onneksi tästä tulee jokaviikkoinen juttu jossain vaiheessa. Mietityttää vaan kovasti se, että mitä tuon puomin kanssa tekisi. Tosin se voisi auttaa, että kävisi TODELLA USEIN vapaavuoroilemassa hallilla niin, että ottaa isännän mukaan sinne auttamaan ja harjoittelisi sitä hemmetin puomia, koska uskon ja tiedän, että Reiska pystyy sen suorittamaan ja samalla tapaa on keinulla ja aalla jännittänyt ja aatahan se esimerkiksi tätä nykyä rakastaa yli kaiken. Ideoita? Kellään?