Tuli taas vähän tarve kurssittaa itseään ja siinä sivussa koiraakin. Alkanen kohta olemaan aika pro monissa asioissa ainakin kurssimäärien perusteella  Kun vielä sais jotain konkreettisia tuloksia aikaan jollain saralla, niin hyvä ois. Tosin inspiraatio on kesälomareissulla, kertokaahan immeiset jos sitä näkyy, niin voin hakea sen kotiin takasin!

Mejäilyynhän inspiraatiota ei ole lähiaikoina ollut, eikä tosin ole ollut aikaakaan. Turhauttaa niin pirusti koko mejä kun koira osaa muttei sitä aina niin huvita ja uskollisuus jäljelle ei ole kovin hyvä. Vähän olen pyöritellyt sitäkin, että jos jättäis koko lajin tauolle ainakin täksi vuodeksi ja kattois ens vuonna uudelleen kun koiran pääkoppa olis taas vuoden verran fiksuuntunu. Vaikkei se vika niin koirassa olekaan vaan omistajassa, joka ei kerkeä treenaamaan niin paljon kuin haluaisi ja ongelmakohtiin paneutuminenkin on vähän puutteellista. Eilen saatiin vinkkejä sitten mejäänkin, vaikka kurssi oli pk- puolen metsäjälkeen painottuva. Kurssi pidetään Liedossa, Turussa, jossain siellä? keskellä mettää, tottakai!

Ensin käytiin ihan vähän teoriaa läpi metsäjäljen teosta ja sitten kouluttaja tyrkkäs meidät mettään tekemään niitä jälkiä koirillemme!  Joka kolmannelle askeleelle nami ja askeleet olivat ihan normaaleita, ei mitään sipsutusjuttuja tms. mitä harrastan pellolla. Tein maksimissaan 50 metriä pitkän jäljen, jossa oli muutama pienen polun ylitys. Polkujen ylitykseen tyrkkäsin nameja sitten vähän enemmänkin... Loppupalkkana joku purkkimuhennos.

Käveltiin koko kurssiryhmä kaikkien jäljet läpi. Oli kyllä taas avartavaa seurata muiden ja muun rotuisten koirien työskentelyä ja kummasti teki itselle hyvää kuulla muille kerrottuja ohjeita. Ainoastaan yksi ryhmän koirista oli tehnyt aikaisemmin tuota jälkimuotoa ja olikin itse asiassa aika pro ja oli hieno saada seurata miltä melkein kisavalmiin koiran työskentely näyttää ja miten se ilmaisee kepit ja purkit ja lähtee janalta jne.

Reiska lähti jäljelle kovin innokkaana syöden ohimennen muutaman namin. Jouduin hidastamaan tosi paljon tahtia kun höyrypää painoi oikein urakalla eteenpäin. Sitten ei oikein jaksanutkaan inspata ja Reiska olisi voinut vähän tutkia niitä polkuja mitä metsässä meni. En päästänyt ja jäppinen jäi vähän hölmistyneenä ihmettelemään, että mikäs tää juttu on. Taisi tehdä oikein hyvää tuo että ei päästetty menemään sinne minne olisi halunnut mennä. Alkoi siksakkaamaan jäljen päällä, eteni kyllä ihan hyvin ja muutaman naminkin taas söi matkalla. Kunnes taas joku muu kiinnosti hieman enemmän ja seisoskeltiin ja ihmeteltiin siinä sitten. Reiska koitti kovasti katsoa minua silmiin ja kysellä apuja, mutta niitä ei nyt tullut eikä silmiinkään katsottu ja samoin toimitaan jatkossa, kun Reiskanhan se pitäisi homma hoitaa eikä minun. Jatkoi sitten matkaa ja löysi loppupalkan. Kovasti kehuin lopuksi ja tuntui tyypille ruoka maittavan hyvin! Siihen olin varsin tyytyväinen, ettei Reiskaa millään muotoa haitannut kouluttaja, joka käveli sen rinnalla koko matka eikä myöskään ryhmämme, joka käveli minun perässäni. Gudigudi!

Kouluttaja totesi, että ihan oikeassa olen kun sanon, että Reiska kaipaa jälkiuskollisuutta ja motivaatiota tekemiseen. Sillä ei kuulemma ollut minkäänlaista pelkoa siitä, että se hukkaisi jäljen ja tämähän on ihan totta! Kotiläksynä saamme tehdä erilaisia motivaatiotreenejä ja sitten pitää pellolla hakea sitä tarkkuutta ja uskollisuutta lisää. Motivaatiota haetaan sillä, että minä menen metsään piiloon ja joku muu lähtee Reiskan kanssa etsimään minua. Sinkoilua ei sallita, vaan Reiskan pitäisi jälkivermeet päällä mennä minun jälkiäni. Hih, tsemppiä sille, joka roikkuu perässä, Reiska voi nimittäin tulla vauhdilla! Tätä olin kuitenkin itsekin jo ajatellut mejässä niin, että olisin itse loppupalkkana ja joku muu ohjaisi Reinoa. Uskoisin omahyväisesti ja itsekkäästi olevani Reiskalle kuitenkin se maailman paras palkka. Toki tässä voidaan isäntääkin hyödyntää ja minä voinen ohjata Reiskaa isännän etsinnässä. Jotenkin en vaan nää isäntää kökkimässä missään metsässä koiraansa piilossa 

Toisena motivaatiotreeninä on se, että purkki, jossa on ruokaa viedään metsään niin että Reiska varmasti näkee sen ja tajuaa homman. Sitten vain etsitään se purkki. Näissä motivaatiojutuissa se tarkkuus ei ole tärkein juttu eikä kuulemma niin vauhdinkaan ole väliä! Kolmantena tuli mieleen, että Kytälle voisi piilottaa jotain metsään ja Reiskan pistäisi seuraamaan Kytän etsintäpuuhia. Katkera miekkonen varmasti etsisi sen jälkeen purkkia, isäntää, minua tai mitä vaan. Neljäntenä tuli mieleen, että juurikin purkkia, keppejä, käyttöesineitä tai jotain voisi piilottaa metsään ja käskeä Reiskan etsiä niitä. Reiskan yksi lempihommahan on etsiä ja hakea ja tuoda kaikkia juttuja minulle! Näitä kaikkia koitetaan viikon aikana tehdä ja katsoa kokemuksia ja tuloksia sitten jälkeenpäin. Ensi viikolla kyllä meinattiin tuolla kurssillakin ottaa näitä, jotta kouluttaja näkee miten homma menee meillä ja tsekkaisi mikä olisi paras treeni motivaatioon.

Ihan loistava kurssi, ihan loistava kouluttaja ja pieni inspiraatio jo eilen kotimatkalla kutkutteli. Jospa vaikka tänään kerettäis vähän metsään testailemaan juttuja...