Tosiaan oon tainnu mainita, että kuvia on räpsitty.. Nyt sain vasta ne koneelle...Kuvat on lauantailta Karkkilasta, missä käytiin vähän treenailemassa aikamme kuluksi.

Repsa pinkoo minkä kerkee...Kyllä se aika kenguru on.. =)

Jeejee, täällä on kiva pomppia!

Mä otan vauhtia...

...ja lähen tuleen ihan sikakovaa vauhtia!

Apua!Apua! Mun jarrut ei toimi!!

Harjoteltiin myös hieman poseeraamista ja vähitellen se alkaa sujua ihan mukavasti... Toivottavasti...

Eilen tosiaan kävin ensin Kytän kanssa lenkillä. Noh, oli niin kauhee lumisade ja teitä ei vielä ollu aurattu etten sitten jaksanu kun kävellä pienen lenkin ja sitten menin siitä koirapuistolle, kun arvasin, ettei siellä ollu ketään. Olin ottanu Minnalta saadun frisbee-tyyppisen lelun mukaan ja heittelin sitä Kytälle. Oli Kytän mielestä ihan sairaan kivaa eikä ois millään suostunu lopettaan leikkimistä sillä. Noh, Kytän hengitys alko rohiseen jotenkin mun korvaani oudosti, niin lopetin heittelyn siihen ja sit käveltiin kotiin. Kävelin se frisbeetyyppinen juttu kädessä ja Kyttä käveli ja tanssahteli vierellä tosi nätisti ja innokkaana. Toki vanhuksen piti olla valppaana, että josko heitän sitä vaikka... Kytän kontaktit ulkona on olleet yksi ongelma. Noh, eilen onnistuin kehumaan sitä vuolaasti aina kun se katto vähänkin muhun päin. Taitaa alkaa ymmärtää, että kattomisesta seuraa jotain tosi hyvää, kun kotiin päin kävellessä kurkkas mua, kehuin kovasti -> Kyttä päätti istahtaa maahan mun eteen ja alko tuijottaa mua -> lenkki keskeyty kun mä menin kehumaan Kyttää ja rapsutteleen sitä -> Kyttä heittäyty maahan makaamaan ja nauttimaan rapsuista. Harvinaista ulkotoimintaa Kytälle. Olin tosi tyytyväinen =)

Sit välissä käytiin Murren Murkinassa täydentämässä koiranruokavarastoja ja sen jälkeen lähdettiin Tiian ja Hulan kanssa lenkille. Mulla oli Reiska mukana, vaikka Kyttäkin oli niin kovasti lähdössä, että livahti oven välistä rappukäytävään ja haahuili siellä eikä meinannu suostua menemään sisälle.

Reiska ja Hula ei ollu Hulan juoksujen vuoksi nähneet toisiaan kuukauteen. Jälleennäkeminen tais olla molempien mielestä ihanaa ;) Repe oli sit jotenkin ihan hirmu tohkeissaan Hulasta ja jälleennäkemisestä ja se ei osannu olla kunnolla sit millään. Kisko mua, hyppi, pomppi, sähelsi ja vaikka mitä... Niin paljon kaikkee, että mun meni hermot. Noh, puolessavälissä lenkkiä Tiia kysy, että saako taluttaa Repee ja kattoo, että miten Repe menee hänen kanssaan. Olin jo niin hermot piukassa ja hikinen, että tottakai suostuin. Sainhan itse talutettavaksi kiltisti ja nätisti menevän Hulan, jolla tosin hieman meni pasmat sekasin, kun joutu käveleen mun kanssa. Repe vähän alkuun säikähti kun Tiia olikin narun päässä. Pian kuitenkin hokas, että kyllä tässä vähän vois koittaa rajojaan...Tiia kuitenkin oli kovana eikä antanu Reiskalle suurempia säheltämismahdollisuuksia. Ittee otti jokseenkin päähän, että Reiska meni Tiian kanssa paljon paremmin kun mun kanssa. NYT OTAN ITTEENI NISKASTA KIINNI JA LAITAN KOIRANI OJENNUKSEEN! Kokeilee niin selkeesti mun kanssa rajojaan ja mä tiedän olevani välillä ihan liian lepsu ja siitä tää kaikki varmaan johtuukin. Prkl.

Noh, lenkin lopuksi mentiin vielä meidän luona olevalle pikkukentälle ja tokoiltiin ihan pikkusen ja sit pääasiassa annettiin koirien vaan nauttia toistensa seurasta. Nauttiminenhan oli sitä, että Reiskalta vaan karvatupot lensi, kun Hula "kuritti" sitä. Päästiinpähän ylimääräsistä karvoista eroon. =) Kyllä Reiska anto Hulalle ihan samalla mitalla takasin. Ja meillä kaikilla oli niin mugavaa...