Tuksun juoksut toden totta alkoivat eilen. Loistavaan saumaan kun nyt ei ole mitään sellaista kuukauteen tiedossa mihin Tuksu olisi menossa :) Kerrankin neiti teki jotain oikein oikeaan aikaan! Tosin Tuksun parhaat päivät ovat tietty silloin kun ollaan reissussa. Toki parhaiden päivien ajaksi sen olisi voinut antaa kelle tahansa hoitoon, neiti kun leikkii kuollutta lahnaa parhaiden päivien aikaan, ihan on veto poissa pienestä. Jokunen (koiraton) kaveri olisi Tunkeron halunnut hoitoon lomamme ajaksi, mutten sitten uskaltanut sitä antaa kun neiti ei kuitenkaan ole helpoimmasta päästä hoidettava normaalisti vaikka kohtalaisen pieni onkin kooltaan, mutta silti haastavampi kuin pojat yhteensä.

Eilen Tuksussa alkoi näkyä jo lahnautumisen merkkejä ja illan se viettikin lähinnä joko minun kainalossani sohvalla tai isännän päällä möllistellen. Tästä Tuksusta minä tykkään erityisesti, saisi juosta useammin!  Kovasti huokailutti ja alaleukaa pienellä väpätytti, on tämä kauhea kohtalo kärsiä naisten vaivoista! Juoksupökät ei taas olleet ollenkaan kivat jalkaan ja niiden kanssa ahdisti ja neiti pöksyt jalassaan driftaili pitkin seiniä ja sohvia kun tiesi ettei saa nyplätä housuja pois päältä, mutta koitti ilmeisesti sitten hinkata itseään jotain vasten niin että pökät tippuisivat.

Poikia ei ole neiti jaksanut tuon taivaallista kiinnostaa ja sepä vasta pientä neitiä harmittaa! Onneksi sentään meidän naapuri jaksoi aamulla piristää neidin mieltä moikkaamalla tätä.

Kyttiksen pattituloksia odotellaan tänään...Jännittää!