Eilen pitkästä, todella pitkästä aikaa menin Reiskan kanssa ihan tokotreeneihin. Olipa meillä sitten huisin kivat treenit huisin kivassa porukassa, kiitos teille osallisille! :) Ihanaa on ollut myös seurata pienen böösbilapsosen kasvua, nyt on menossa honkelokonkelovaihe, miekkonen on yhtä jalkaa vaan ja niinhän se Reiskakin taisi tuossa iässä olla, siitä on vaan niiin paljon aikaa!

Ensin otettiin hyppynoutoa. Reiska ei ole koskaan liikkeenä tätä ottanut, mutta päätin, että kyllä se osaa sen ja otettiin kokonaisena liikkeenä ilman mitään osiin pilkkomista. Heitin ensin vetolelun hypyn yli ja käskin Reiskan mennä perässä ja sinne se menikin, otti lelun ja lähti leikkimään sillä. Möö. Minna käski ottaa kapulalla seuraavalla kerralla ja otettiin homma uusiksi ja heitin kapulan, lähetin miekkosen, käskin hypätä ja avot, siinä oli hyppynouto. Pari kertaa vielä asian varmistukseksi ja totesimme, että Reiska osaa hyppynoudon. Tadaa. Ei se tyhmä ole. :) Voiskohan se seuraavaksi oppia liikkeet ihan vaan sillä, että mä päätän, että se osaa jotain, noin niinkuin ilman harjoitusta. Pitää kokeilla ;-)

Kapulan pidosta tosin joudutaan jatkossa keskustelemaan, se pyöri suussa kuin pahempikin ruletti ;-) Kapulasta ei myöskään Reiska olisi millään halunnut luopua kuten ei muutama muukaan. Oli ilmeisesti superkivoja kapuloita meillä eilen. Reiska oli myös kovin vauhdikkaalla ja iloisella tuulella ja vissiin tuuli oli niin hyvä, että korvat ei pysyneet muuta kuin pään koristeina kuten niin usein nykyään. Hallintaa pitäisi kasvattaa, mutta kun elämä on Reiskan mielestä tätä nykyä niin ihmeellisen ihanaa, että ei vaan pysty keskittymään ja kuuntelemaan...vai onkohan se ollut Tuksun kanssa liikaa lähiaikoina ja ottanut huonoja vaikutteita...?

Toisella kierroksella olikin haastavat oltavat kun otettiin kimppakaukoja eli minä & Reiska ja Minna & Uuno yhtä aikaa kentälle, koirat lähekkäin ja eikun tekemään kaukojen asennonvaihtoja. Tämä taisi olla Reiskalle parempi harjoitus kuin mitä etukäteen tai siinä tilanteessa osasinkaan ajatella. Minnan käskytys ja puhe ylipäänsä kun on Reiskan korville jumalaista musiikkia ja sepä olikin sitten hankalaa kun pitikin tehdä niinkuin minä sanoin. Onneksi miekkonen tajusi jutun jujun ja teki mitä minä sanoin, mutta keskittyi kovin Uunon ja Minnan tekemisiin eikä omaansa, koska lähes joka asennonvaihdolla tuli eteenpäin rutkasti ja sitähän meillä ei ole tehty normiharjoituksissa enää ollenkaan. Tämä oli hyvä treeni ja paljasti sen, että harjoitusta tarvitaan vielä ja paljon. Illalla kotona otettiin vielä seisomisesta maahanmenoa ja seisomaan nousua ruokakipolla, jotta saataisiin lihasmuistiin se, että siinä ei tulla eteenpäin. Positiivinen olo kuitenkin jäi kaukoista vaikkeivät ne hyvin menneet.

Paikallaoloa ei otettu kun mun mielestä oli niin kylmä ;-) Kotosalla sitten otin vielä liikkeestä istumisen ja sehän meni tosi hyvin, annoin vaan ihan minimaalisen avun vartalolla istuttaessa koiraa. Huisia, meillä on kokonaista neljä liikettä valmiina voittajaa varten! Jospa se viides olisi valmiina ensi viikolla ja kuudes vaikka parin viikon päästä, niin johan olisi pullat hyvin uunissa kevään ja kesän arvokisoja ajatellen. Jos liikkeet eivät tule kuntoon (ts. minä en jaksa tai saa huvitusta treenata aikaan), niin sitten emme arvokisoile. Minulla on kyllä paha tapa olla tekemättä mitään tolkullista jos minulla ei ole hyvää tavoitetta tai jos joku ei potki minua perseelle. Joten siis kaikki kaverit, haastan teidän potkimaan minua perseelle ja komentamaan tokoilemaan Reiskan kanssa, ainakin viikoittain nykyisen kuukausittain sijaan! Tokoseuraa saa myös tarjoilla, siitä on aina pulaa! :)

Uuden vuoden kunniaksi ajattelin myös "julkaista" blogin kaikelle kansalle uudelleen. Jahka ehdin, niin tallennan täältä blogista kaikki tekstit ja sitten siirryn toiseen blogimaailmaan, mutta siitä lisää sitten joskus kun saan aikaan.