Eilen oltiin Reiskan kanssa aurinkoisessa Turussa Minnan ja koikkeripoikien kanssa Lentsun tokossa. Meidän ryhmässä oli vaan kolme koirakkoa paikalla ja ehdittiin aika paljon tehdä kaikkea. Ensimmäisenä hyppy alokasluokan tyyliin kuitenkin siten, että kun huudan SEISO, niin E-kirjaimen kohdalla lentää jo pallo Reinolle palkaksi. Kykenin siihen vaikka forssalainen olenkin  Reiska mennä hyppeli tosi hyvin, vaikka ei olla hyppyä otettu aikapäiviin, no siis jos rehellisiä ollaan niin koko tänä vuonna ei olla taidettu hypätä.  Kisamainenkin suoritus meni kuitenkin tosi hyvin ja Reiska jopa seisoi ja odotti mua hienosti ja istui kun sanoin. TADAA! Paketti kasassa!

Seuraavana vuorossa hyppynoutoa. Ihmettelin ensin missä se noutokapula on ja Lentsu kertoi että se on minun taskussani oleva pallo. Olinpas hölmö kun ajattelin hyppynoudossa koiran hakevan kapulaa!  Heitettiin siis pallo esteen yli, käskettiin koiran hypätä ja takaisintullessa taas hypätä esteen yli. Reiskalle ei sinänsä mikään ongelma kun ensin tajusi, että mitä haluan sen tekevän, meno sujui joka kerta hyvin, mutta ei putkiaivoiseen päähän ensin meinannut mahtua se, että sieltä voi tulla takaisinkin pallon kanssa niin, että hyppää esteen yli. Rallatteli muutenkin menemään ja hyppeli esteen yli joka välissä ilman käskyä ja karkaili hyppimään esteen yli MUUTAMAN kerran ja muutenkin vaan rallatteli menemään ja veteli jotain omia rallejansa. Lentsu jotain asiasta mainitsikin, mutten muista millä nimellä Reiskaa kutsui. Lentsun tokossa omistajan ja koiran pitää olla iloisia, joten en sitten mitenkään kovin jyrkästi puuttunut tuon pienen mieheni rallatteluihin. Palkkaantuipa ainakin kunnolla! Tosin pallon antaminen minulle oli vähän vaikeata kun sitä olisi itseksiin vaan voinut rallatella ja hyppiä menemään.

Seuraavana oli seisomaan jäämisen harjoittelua. Heitettiin mukamas palloa (ei siis oikeesti heitetty), mutta koira hämääntyi ja lähti oletettuun heittosuuntaan. Komennettiin koira paikalleen, jätettiin pallo siihen missä itse oltiin, mentiin koiran vierelle ja vapautettiin siitä palloon. Reiskalla meni hyvin ja vaikeutuksena vielä se, että menin koiran ohi ensin ennenkuin tulin sen viereen vapauttamaan sen. Ei tuottanut haasteita Reinolle. JESH!

Tämän jälkeen otettiin paikallamakuu, jossa Reiska vähän oli stressaantunut viereisestä koirasta (ymmärsin Reiskan stressiä kyllä itsekkin ihan hyvin), mutta makasi kuitenkin paikallaan, vaikka ahdistikin. Hieno mies.

Muuta ei vissiin otettu, Minna korjaahan jos unohdin jotain!

Marisin Lentsulle Reiskan flegmaattisuutta kisoissa ja enemmän palkkaamattomuustreeniä vaan siihen. Lisäksi Lentsu sanoi, että huonompitasoisistakin suorituksista tulisi joskus palkkailla koiraa, koska jos koira oppii, että vaan priimasuorituksesta tulee palkka, niin mitä se ajattelee tokokokeessa jossa palkkaa ei tule ollenkaan vaikka kuinka hienon suorituksen tekisi. Totta! Enpäs taas ollut tätä ajatellut. Lentsu kuitenkin meinasi, että ei Reiskalla tämän kurssin jälkeen ole mitään flegmaattisuusongelmaa kisoissa. Toivotaan niin! Olisi niin ihana mennä kisoihin iloisen ja superinnokkaan Reiskan kanssa. Sellaisen Reiskan kanssa, jollainen se oli eilenkin treeneissä ja on muutenkin lähiaikoina ollut treenatessa!

Jälleen hyvä mieli ja innostus tokoon on taas kasvanut, kiitos siitä Lentsulle. Ilman tätä kurssia olisin varmaan lopettanut koko tokoilun kun olin jonkun aikaa ollut niin kyllästynyt lajiin. Nyt on ihan eri fiilikset ja tavoitteet ja lippu taas korkealla!

Kiitos myös Minnalle ihanan terapeuttisesta matkaseurasta! Tekee niin hyvää rupatella kaikkea maan ja taivaan väliltä!

Ahdistus vaan tulee siitä, että kun olen innostunut niin monesta lajista enkä ehdi ja jaksa harrastaa niitä kaikkia! Isäntäkin huomautti että jos keskittyisin vain muutamaan lajiin, mutta kun haluaisin keskittyä nyt ainakin tokoon, agiin, paimennukseen ja mejään. Miten monta se muutama mahtaa olla?

Noh, ilmoitin kuitenkin itseni ja pojat jäljestyskurssille. Pääsääntöisesti harjoitellaan eri pk-jälkiä eli siis henkilöjälkiä. Ajattelin tosiaan, että Kyttämieskin pääsee kurssille kun kaipaa selkeästi tekemistä ja aktivointia. Kytän kanssa ollaan lähiaikoina tehty todella vähän yhtään mitään ja siitä varmaan johtuu nämä puhinat ja tuhinat kotona ja muut hyperaktiivisuuskohtaukset sisätiloissa (kuten eilenaamulla oli saanut kämpän ihan mullin mallin rallatessaan treenirepusta kaivetun ja sieltä selkeesti VARASTETUN lelun kanssa sillä aikaa kun käytin Reiskaa ulkona)...Hävytön papparainen! Mut kun isäntä otti ja taapersi kunnon lenkin papparaisen kanssa, niin johan papparainen oli rauhallinen ja mukava. Aktivointipuutostila siis. Pitänee tehdä jotain asialle...

Kirjoitettu 29.4.2010 klo 12.23

Minnan blogista kävin vakoilemassa, että oliko meillä eilen jotain muuta ja olihan meillä kosketusalustaa! Olin jo unohtanu sen aamuun mennessä! MIKÄ DEMENTIA?!?! Onneksi on blogi mistä voi tarkistaa mitä ollaan harjoteltu ja miten asiat pitikään tehdä, jotta voi viikon mittaan harjotella.. Kosketusalustana siis purkin kansi ja ensin kävin bilettelemässä ja hipelöimässä kantta, Reiska jäi istumaan paikalleen, mut ei kauaa malttanu siinä olla kun lähti tulemaan vähän jo kohti kattomaan, että mikä mielenkiintoinen juttu siellä oikein nyt... Reiskan kanssa yhdessä takaisin sinne, minne olin sen jättänyt istumaan, vapautus ja tuohan pinkoi täysiä alustalle -> namipalkka heittäen. Toisen kerran kävin näyttämässä ja hyvin meni taas. Sitten muutama kerta niin, etten käynyt näyttämässä alustaa mutta sinnehän se sinkosi! TADAA!

Pakko vielä tänne loppuun hehkuttaa, että on mulla vaan niin etevä koira ettei tosikaan! Jotenkin tuolla Turkkusessa on myös oppimiseen kannustava ilmapiiri, johtuisko meri-ilmasta vai mistä...Mutta Reiskahan on ihan guru kaikissa uusissa jutuissa! Hyppynoutoo ja tuota alustaa ei olla otettu kun ihan pikkiriikkisen vaan joskus kotona ja alustana on kuitenkin ollut hiirimatto. Toki nuo uudet jutut on vauhdikkaita ja vauhtia ei Reiskan mielestä pidä elämästä puuttua ja sitäpaitsi se Reiskan mielestä korvaa puuttuvan älyn