Köröttelimme siis minä, Rane, Reiska, Ranen veli Pete ja tyttöystävänsä Eeva Pohjois-Pohjanmaalle Vihantiin, Lampinsaaren kylään...Matkaa tuli varmaankin joku 500 kilometriä...Ranen molempien vanhempien suvut ovat kotoisin Vihannista ja siellä niitä sukulaisia riittää...ovat jokseenkin sikiävää sakkia ;) Lainaukset Vihannin nettisivuilta.

"Lampinsaari on aktiivinen kylä Vihannin kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Lampinsaari rakennettiin toimintansa jo lopettaneen kaivoksen työntekijöille asuinalueeksi. Vieläkin Lampinsaari on mukava monimuotoinen asuinalue lähellä luontoa. Lampinsaaren asukasluku on tällä hetkellä noin 400."

"Lampinsaaren kyläläisten viihtyvyys oli asia, jolle kaivosyhtiön oli uhrattava myös varoja. 1000 asukkaan kylähän oli rakennettu asumattomalle suosaarekkeelle, josta oli matkaa kirkonkylälle yli 20 kilometriä ja lähimpään kylään Alpuaan 6 kilometriä.

 

Matkaa Ouluun on 75 km, Oulaisiin 25 km, Raaheen ja Ylivieskaan noin 50 km."

 

 

"Asuntojen rakentamisella oli kiire kaivoksen aloitettua toimintansa ja ensimmäisiksi taloiksi pystytettiin tehdasvalmisteiset Pyyparit. Talojen mukaan sai katukin nimekseen Pyykatu. Koska kaivoskylä oli nousemassa vihantilaisten parhaille metsästysalueille nimettiin seuraavat kadut Metso-, Teeri- ja  Riekkoteiksi. 
Poikkikatujen nimet kertovat alueen kaivosteollisuudesta: Sinkkitie, Kupari-, Lyijy-, Kulta- ja Hopeapolut. Pääkatu sai nimekseen Kaivoskatu.  Lampinsaaren kylän työntekijöiden asunnot rakennettiin kahden tai kolmen perheen asunnoiksi ja materiaalina käytettiin puuta. Tuossa vaiheessa rakennettiin lisäksi kolme 10 perheen kerrostaloa. Kaikkiaan kylään rakennettiin 250 perheasuntoa."

Yllä on tosiaan lueteltu kaikkien Lampparin katujen nimet ja noita katujahan ei montaa ole...

Asustelimme siis Pyykadun varrella, Ranen tädin omistamassa talossa, jonka nyttemmin Ranen sisko miehineen on vuokrannut ja jonne ovat muuttamassa asumaan lähiviikkoina.

Putiikki sisältäpäin. Huomioitavaa Peten ja Eevan yövalomuoti.

Peten ja Eevan seinävaatemuoti. Toki heitettiin yksi seinävaate lattialle matoksikin...Näin meillä...

Pyykatu melkein koko komeudessaan.

Kaivosalue on nykyään aidattu ja sinne ei kai oikein saisi mennä, kyltistä voi lukea miksi...Mutta kyllä me vielä jossain vaiheessa sinne mennään...Sitten jos joskus oltais paikalla niin, ettei hyttyset ois samaan aikaan läsnä. Hyttysiä tosiaan on paljon, koska kylä on keskellä metsää ja metsä on erittäin suopohjaista.

Sitä metsää tosiaan oli... =) Kuva on tieltä Vihannista Lampinsaareen.

Lampinsaaren nettisivujen mukaan ao. kuvassa on virkistäytymisalue Sumppi (hyvä kun jälkeenpäin aloin googlailemaan). Nämä maisemat siis löytyivät muutaman sadan metrin päästä asuinpaikastamme.

Levähdyspaikka?

Siellä ne hyttyset sikiävät...Kosteassa maastossa...

Repen ensimmäisen kokonaisen Lampparipäivän poseeraus.

Ranen äidin talo. Melko pommikunnossa =) Ehkä siis hieman remontti vaiheessa. Talo on samanlainen kuin Ranen tädin (ja kuten muutama muukin talo kylässä).

Joku talo Pyykadun varrella. Silmiin pisti kiva terassi. Joku oli vaan ilmeisesti unohtanut rakentaa oven, josta terassille pääsisi. Tämäkin talo oli muistaakseni asumaton. Lampparissa on muutenkin paljon erikuntoisia rakennuksia, monet tyhjillään.

Keskellä Lampparia on Lampinsaaren Paviljongi (jossa ensi kesänä 3.7. tanssitaan? häitä) ja uimapaikka sekä lasten leikkipuisto sekä leirintäalue. Nämä on kunnostettu oikein hienoiksi.

Pitihän meidän kotiapinan kokeilla jaksaako temppuilla käsiensä varassa ja hyvinhän se jaksoi. =)

Vihannin kylänraitti. Kylällä oli siis S-market, K-kauppa, Siwa ja Osuuspankki. Paljon muuta siellä ei ollutkaan.

Paitsi..Tuoppi-pubi, jonne isäntä ei valitettavasti päässyt, kun putiikki ei ole toiminnassa...

Vihannin kirkko, jossa ne häät on ensi kesänä 3.7. klo 15 =) Kirkko on kaunis ainakin ulkoapäin. Sisällä ei tullut käytyä.

Lintutorni Vihannin keskustan lähellä

Reiska lintutornista katsottuna. Tyyppi ei oikein hoksannu, että miten se mamma voi jostain yläilmoista huudella...

Lintutornimaisemia

Grillailua tönösen pihalla. Ilma oli ihan hyvä (vaikka asusteista voisi päätellä muuta), mutta kun niitä hemmetin hyttysiä oli niin paljon, että piti huputtaa itsensä jne..

Reinomieskin haluaisi grillailun tuotoksia suihinsa...

Sitten iskee väsy, vaikka hyttyset syökin eikä ruokaakaan saa...

 Veljekset pihahommissa. Ranen täti yhtenä päivänä piipahti ja toi ruohonleikkurin. Oletimme sen olevan pieni vihje (ruoho ylttyi polveen saakka) ja poijjaat ryhtyivät tuumasta toimeen kera hyttysten. Huomioitavaa kuvassa työnjohtajan kädessä oleva piiskauskeppi ;)

 

Yökuva ikkunasta otettuna. Näin pimeää oli tosiaan yöllä.

Vajaan puolentoista viikon reissun kohokohta oli metsästää Vihannin vanha laskettelukeskus. Rinne näkyi monelle tielle, mutta eri asia olikin löytää reitti rinteen luo. Kolme päivää tähän urakkaan meni ja aikamoista rämmintää sekä extremereittejä tuli kokeiltua. Matkalla näkyi mm. kurki.

Ao. kuvassa päädyimme rinteen väärälle puolelle.

Tuon rinteen päällä olevan vaalean tötterön luo halusimme.

Kunnes sitten tärppäsi ja pitkien etsintöjen jälkeen löysimme rinteen.

Paikka oli sinänsä mielenkiintoinen, että sieltä oli lähdetty niin, että kaikki oli jäänyt paikoilleen (sen jälkeen kyllä oli tuhotyöläisiä käynyt visitoimassa). Tuli jotenkin Tsernobyl-fiilis...

Maisemia rinteen päältä:

Ja pääsihän Rane sinne tötterön päällekkin, vihdoin löydettiin se...

Ryhmäkuva rinteen päältä

Ranen suvun mökillä käymässä:

Mökki on ihanalla paikkaa tosi matalan lammen/järven/minkälie rannalla..

Reiskan mökkiposeeraus

Ihanan pehmeetä hiekkaa oli paljon ja se aiheutti Reiskalle aggressioita ja projekteita, minkä huomaa ehkä nenänpäästä...Myös puutarhatonttu aiheutti Reiskalle päänvaivaa... ;)

Piipahdettiin myös Vihannin keskustassa olevan Kirkkojärven rannalla illansuussa eräänä iltana:

Tätä siellä oli paljon. Metsää, pitkää suoraa, nopeusrajoitus aina 100km/h.

Pari kertaa käytiin Kalajoella ihastelemassa hiekkasärkkiä, mm. juhannusperjantain ilta kului siellä kuuntelemassa mm. Irinan keikkaa.

Loma-apinat orrella

Kalajoen leirintäalueella oleva laite. Oli niin erikoinen härpäke, ettei tosikaan. Ei kyllä Eevan kanssa päästy kokeileen, kun veljekset ei halunneet polkea...

Kalastuspaikka. Varma saalis myös Eevalle (puolentoista tunnin yrittämisen jälkeen) =)

Onkimagisteri

ja sen kala =) Reilu kiloinen lohikas.

Kaikenlaisia ötököitä siellä Kalajoella liikkuukin ;)

Kalajoen hiekkaa

Linnunpönttö kalajokilaisittain (meniköhän taivutus oikein)

Mun ja Eevan aikaansaannos savustettuna

Reiskan pohjos-poseeraukset:

Koskas mennään uudestaan? ;)