...tai jotain sinnepäin...

eli kuten olen kirjoitellutkin, niin Reiska läähätteli lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina ihan kamalasti iltasin ja oli tosi levoton ja pörräs mun ympärillä koko ajan.

Ongelma ratkaistu!

Meidän pikkujätkällä on jääkiekkostressi. Rane on iltasin katellu telkkarista jääkiekkoo ja samalla juhlinu maaleja tms. Reiska on ilmeisesti nyt tästä kovaäänisyydestä ottanu stressin ja olettaa varmaan, että hän on tehnyt jotain pahaa ja hänelle huudetaan. Ei pieni mies voi tajuta, ettei ole tehnyt mitään pahaa ja hänelle ei huudeta.

Eli Reiska ilmeisesti jotenkin aistii Ranesta jännittyneisyyden tai jonkun muun tunteen ennen pelin alkua ja alkaa läähättämään. Itse en kyllä huomaa Ranessa mitään muutosta ennen peliä, mutta Reiska onkin semmonen tunteiden tulkki ;) Paniikissa sitten varmaan odottelee, että koska sitä huutoo taas tulee ja hakee samalla mun luota turvaa.

Eilen oli kiva päivä kaikille (paitsi ehkä Kytälle, jolle iski ripla), kun ei tullut jääkiekkoa ja Reiska ei myöskään läähätellyt, vaan hengaili ihan tyytyväisenä koko illan. Toki oli väsynyt ja nukkui taju kankaalla aika paljon, mutta on sitä monta päivää stressiäkin ollut eikä taatusti oo saanu nukuttua ja sit eilen kävi vielä vieraita kokelasanoppilasta, niin hässäkkää on ollu. Tänään mennään tokokurssille just ennen jääkiekkopeliä ja näin ollen Reiska ei kerkee näkemään Ranen reaktioita ennen peliä että saa nähdä alkaako ressaamaan vai ei... 

Tietenkin Reiskan stressiä voi lisätä se, että aina kun Rane tuulettelee maalia, niin Kyttä alkaa haukkumaan (on ihan messissä mukana kun juhlitaan). Reiskan pitää kuitenkin tottua siihen, että meillä katotaan jääkiekkoo ja omistajat näyttää tunteitaan pelin tuoksinassa. Toki pitäis varmaan alkaa enemmän seuraileen Reiskan reaktioita ja kehua sitä, jos se ei vaikka jossain vaiheessa läähättäis.

Illalla olin Kytän kanssa lenkillä ja ajattelin, että sillä on varmaan rähjäpäivät, kun oli vähän sen olonen ja valmistaudun ottamaan sen kanssa matsia ja oikein odotin sitä...mutta mutta... aina ei mee asiat niin kun on suunnitellu ja Kyttä oli oikein mallikas eikä rähjänny kelleen, vaikka aika haasteellisiakin ohituksia tein. Esim. kävelytien toisella reunalla seisoi nainen kahden koiran kanssa ja toisella reunalla seisoi nainen yhden koiran kanssa ja nämä naiset keskustelivat keskenään. Olisin toki voinut kiertää jomman kumman naisen, mutta päätin, että me mennään välistä ja katotaan miten Kyttä reagoi. Oli kiihtynyt, mutta mitään ei sanonut, vaikka toisen naisen koira alkoi rähjäämään. Ylpeä mamma! =)

Vastaan tuli myös joku kukkahattutäti kahden pikkufifin kanssa. Nainen puhelimessa ja toinen koirista vapaana. Vapaana ollut versio teki räksytyshyökkäyksen meitä kohden, mutta sitten meni ilmeisesti pupu pöksyyn ja jäi räkyttään siihen vajaan parin metrin päähän meistä. Kyttä oli hiljaa, mutta niskakarvat nousi pystyyn (harvoin niitä nosteleen edes rähjätessään muille) ja ajattelin, että jos fifitsy tulee vielä lähemmäs, niin annan surutta Kytälle narua ja sitten Kyttä saakin päättää mitä tekee. Fifitsy ei kuitenkaan tullut lähemmäs ja tilanteesta selvittiin sillä. Fifien omistajanainen puhui koko ajan puhelimessa eikä edes sanonut mitään vapaana olleelle koiralleen. Niin paljon taas ärsytti!

Pikkukoirien omistajat kaipaisivat niin opetusta siihen, että niitä koiria ei pidetä vapaana meidän lenkkipoluilla! Toki joku täti olikin ottanu talvella onkeensa siitä, kun Rane oli maininnut, että miltäs sitten tuntuisi, jos päästäisin kaksi tälläistä isoa koiraa vapaaksi lenkkipoluilla ja ne eivät olisi hallinnassani...Kun tätyli oli tullut vastaan kahden fifin kanssa ja ne eivät olleet ollenkaan hallinnassa eivätkä käskystä tulleet luokse... Miten ihmiset on niin tyhmiä. Kun tyhmyyttähän tuo on kun ei tajua pitää koiraansa kiinni..Lenkkipolulla voi kuitenkin olla vaikka mitä vaaroja...nimim. esim. minä... =) Meidän lähellä on kuitenkin koirapuisto, jossa on isojen ja pienien puoli ja sinne voi ihan hyvin mennä juoksuttamaan koiraansa vapaana jos koiraa haluaa juoksuttaa vapaana. Muuten ei tarvi kaupunkialueella vilkasliikenteisellä lenkkipolulla pitää koiraa vapaana mun mielestä ja ainakaan sillon kun mä tuun vastaan tai oon liikenteessä ja varsinkaan kun se koira ei oo millään muotoo omistajan hallinnassa. En mäkään koiria pidä vapaana, vaan menen koirapuistoon niiden kanssa, jos siltä tuntuu, että haluan juoksuttaa niitä tai heitellä lelua tms. Argh! Tulipas taas tulistuttua ja kiukuttua...Mut avautuminen auttaa. =)

Illalla nukkumaanmenon jälkeen havahduin siihen, että joku kuorsaa, mut jotenkin jännästi ääni kuulu. Aloin tutkimaan asiaa ja Kyttä oli vähän väsyny lenkistä ja ripulista ja kuorsas oikein antaumuksella pää sängyn alla, että ei mikään ihme, että kuulosti jotenkin vähän oudolta se ääni, kun tuli niinko mun alta...