Tuksu kävi eilen eläinlääkärissä ja vesihäntähän se sillä on. Onneksi saatiin lääkitys asiaan ja illalla häntä oli jo vähän iloisempi, muttei vielä lähellekään sitä normaalia. Aamulla taas häntä oli ihan kuollut :( Jospa se jouluksi heräisi taas :) Eläinlääkäri käski suojata hännän jollain ulkoilujen ajaksi, jottei se saa kylmää, mutta oli itsekin todennut, että taitaa kyllä olla mahdoton tehtävä... Eläinlääkäri on kovasti bulleihin ihastunut ihminen, joka ei kuitenkaan ollut sitä hyvällä katsonut kun Tuksu oli koittanut tunkea kieltänsä eläinlääkärin suuhun heti tapaamisen aluksi!  Spunks haluaa vaan olla tuttavallinen ja teki sen siis selväksi heti! :) Neiti on muutenkin kyllä niin ihmisläheinen ettei ole tosikaan. Iltaisin kun katsellaan telkkaria niin sen sijaan että neiti voisi omissa oloissaan sitä katsella tai puuhastella muuta se tulee ihan kiinni minuun tai isäntään ja vielä parempi on sylissä katsella, ei ainakaan missään tapauksessa tule yksin katsella Tunksin mielestä... Kunnon apinamaista toimintaa kyllä se syliin punkeminenkin ja vaikka kuinka päätän, että tänään pidetään etäisyyttä niin neiti punkemisellaan kyllä hellyyttää niin että päällekkäinhän sitä sitten rötkötetään. Spunksista on kyllä niin paljon iloa, vaikka sitä riesaakin riittää... ;-) Bullit on kyllä vieneet ihan meidän sydämet :)

Vähitellen alan myös toivomaan joululahjaksi kolmea tervettä koiraa! Tosin Kytällä on edelleen patti hännässä, tosin patissa ei ole viikkoon tapahtunut mitään muutosta, mikä lienee ihan hyvä juttu. Tuksu ja Reiska raakaruokalaisina ovat vitamiinikuurilla just in case ja Kytällekin vaihdettiin nappulat ja johan sillekin maittaa ruoka. Taisi siis olla kyllästynyt edelliseen nappulaansa kun söi todella huonosti ja vähän taisi laihtuakin. Vielä ennen jouluun keskittymistä tällä viikolla rallytokoillaan viimeisen kerran hetkeen ja käydään Reiskan kanssa aksaamassa, luksusta luvassa siis! :)