Maanantaina ajelin Reiskan kanssa Saloon ja kävin kattomassa Katjan vauvaa ja niiden omakotitaloa. Ihan kiva =) Siitä sitten seikkailin eläinlääkäriin, jossa oli tarkotus ottaa lonkka- ja kyynärkuvat Repestä. Voi sitä odotuksen määrää...Kaikki ei menny putkeen varmaan kenenkään mielestä. Yhdeltä piti kuvauksen alkaa ja niin se alkokin, mutta Reiska rauhotettiin vasta kolmen aikaan ja Reiskaa ennen oli siis vain kolme koiraa, mutta laitteet ei ihan pelittäneet niinkuin piti ja kuvista ei tullu ollenkaan semmosia kuin piti. Reiskalla meni joku 5 minuuttia rauhotuspiikin saannista kun se simahti. Odottelin ja odottelin sen kanssa...Se päätti torkkuessaan myös vääntästä pienet jöötit sinne (ihan oikein kun odotuttivat niin kauan). Sitten kun vihdoinkin tunnin päästä rauhotuksesta tuli meidän vuoro, niin Reiskahan virkos kivasti kun hoitaja tuli huoneeseen hakemaan meitä. Ei muuta kun uusi piikki pyllyyn ja sitten röntgenhuoneeseen. Se oli kiva, että sain koko ajan olla mukana ja kuvaamassakin Repeä. Eläinlääkäri ei paljon suostunut kuvista sanomaan, mutta sen sanoi, että Repen kanssa voi harrastaa mitä vaan ja miten paljon vaan, että ei mitään nivelrikkoa tai muutakaan sen kaltaista ongelmaa ole näkyvissä. Mitä itte kattelin urpåna niitä kuvia, niin ihan kivoilta näyttivät =) Noh, virallisia tuloksia pelolla odotellaan...

Sitten kuvien jälkeen Reiska sai herätyspiikin. Virkoaminen kesti yllättävän kauan ja sitten mentiin autoon vauhdilla kun vähän pysyttiin tolpillaan. Nukkui sitten koko kotimatkan ja kotona hoiperteli sisälle ja koko illan oli ihan pihalla maailman menosta eikä jalat ollenkaan meinanneet kantaa. Kyttä oli ihan eri jamassa sillon pari viikkoo sitten, mutta se ei varmaan saanukkaan kahta settiä mömmöjä. Vähän jo kerkesin pelästymäänkin, mutta onneksi tiistaiaamuna Reiska oli pirteä kuin peipponen. =)

Eilen käytin sitten Kyttää vuorostaan eläinlääkärissä. Poistettiin papalta tikki ja katottiin taas niitä silmiä, jotka kovasti rähmivät. Ei niissä kuulemma vieläkään mitään vikaa ole. Tämä käynti oli ilmainen ja olin kovin iloinen siitä =)

Illalla sitten olikin vuorossa Reiskan möllitoko Malminkartanon sirkuskentällä. Reiska oli vähän mahdottoman vallattoman olonen siinä odotellessa. Onneksi Rane kivasti putkahti paikalle ja pisti Repen ojennukseen. Mulla lienee joku auktoriteettiongelma edelleen tai sitten Repe vaan aina villiintyy mun seurassa...Mmmhhh..?

Kun sain tietää, että paikallamakuussa molemmilla puolillamme on urokset, olin vähän silleen, että voi räkä. Ja sanoin heti myös toisesta uroksesta, että toi ei pysy paikoillaan...Enkä sit niin huono koiratuntija ookkaan... ;)

Kehään mennessä tuomari tarkisti koirat. Paitsi Reiskan, joka vältteli tuomaria ja rähähti tuomarille! Olin ihan ihmeissäni, että mikäs nyt. Tuomari oli sen oloinen naisihminen, että Reiskan logiikkaan vähän sisään päässeenä Reiskan olisi tullut tästä pitää. Mutta ei...Olin ihan äimän käkenä, että onko Reiska taantunut sille tasolle, millä oli vuosi sitten...? Tuomari syötteli Reiskalle namejakin ja Reiska söi ne ihan kivasti, muttei antanut koskea oikein ollenkaan. Ei ennen kehää, ei kehässä eikä kehän jälkeenkään kun tuomari ja liikkeenohjaaja tuli morotteleen vielä. WHAT THE FUCK!?

Kehässä luoksepäästävyys. Hieman pakitti ja taas rähähti. Mä en ymmärrä ollenkaan. Johtuiskoos tosta eläinlääkäristä? Se tuomari oli vähän saman tyyppinen tummahiuksinen nainen kuin se eläinlääkäriaseman hoitaja, joka Reiskalle tökkäs parit piikit pyllyyn...Nyt pitäis päästä jonnekkin vähän harjottelemaan ihan vieraiden ihmisten kanssa tätä, koska mä oon nyt ihan äimänä tästä. Sunnuntain näyttelyssä kuitenkin oli kuin herran enkeli tuomarin tullessa katsomaan ja koskemaan. Vois kyllä kattoo, josko jossain ois mätsärikin, niin vois mennä sinne kokeileen, että miten siellä reagois tuomariin. Mä kyllä oon ihan rikki, jos toi nyt alkaa taantumaan sille entiselle vammatasolleen...

Suorituksiin kuitenkin:

Luoksepäästävyys         8

Paikalla makaaminen           10

Seuraaminen kytkettynä         7

Seuraaminen taluttimetta         7

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7

Luoksetulo           8½

Seisominen seuraamisen yhteydessä       8

Estehyppy         7

Kokonaisvaikutus           9

Pisteet yhteensä 158 ½ eli kakkostulos (ykköstuloksen rajahan on 160 pistettä...).

Paikalla makaamisen heti alussa se naapurikoira, josta meinasin, että se lähtee, niin läks samantein. Reiska ei tästä hirveesti hätkähtäny. Sitten toisesta päästä läks pari koiraa ja Reiska ei niistäkään ihan hirveesti hätkähtäny. Mutta sitten ensimmäisenä makaava tolleriuros (Reiska oli numerolla 8) läks liikenteeseen ja hortoili siellä vähän ees taas ja lopulta meni haistelemaan Reiskan pyllyä. Reiska kesti siinä ikuisuudelta tuntuneen ajan, kunnes näin sen ilmeestä, että nyt ei kestä enää. Karjasin, että EI kun oletin, että se rähähtää sille tollerille. Ei kuitenkaan vaan lähti tulemaan korvat luimussa mua kohden. Menin vastaan ja otin Reiskaa kaulapannasta kiinni. Hyvä että otinkin, koska se sai heti musta tukea ja turvaa ja tolleri (joka oli koko ajan seurannut Reiskaa) sai osakseen aikamoiset murinat. Reiska oli ihan tappofiiliksellä siinä vaiheessa sitten ja tolleri murisi takaisin. Löin ja samalla työnsin sitä tolleria pois meidän luota. Vähän se peräänty, mutta jäi siihen törötteleen ja hillumaan. Siinä vaiheessa mun hermot petti ja jotain aloin raivoomaan. Tollerin omistaja (ikää ehkä 15 v) sai vihdoinkin koiransa kiinni ja lähti pois paikalta eikä takaisin tullut. HYVÄ! Siis mitä helvetin järkeä tulla koiransa kanssa paikalle, jos se ei pysy paikoillaan, ei tule käskystä luokse eikä muutenkaan välitä ollenkaan omistajastaan. Ja omistaja ei viitsi pistää töppöstä toisen eteen ja ottaa koiraa kiinni vaan töröttää paikallaan. ETTÄ MUA SAPETTI!

Tuomari antoi tulokseksi meille kympin ja sanoi meillä olleen mielettömän hyvän suorituksen ja antoi kovasti positiivista palautetta siitä, että hyvin Reiska siellä pystyi olemaan vaikka toinen oli perseessä. Tuomari oli myös tosi harmissaan tollerin takia ja teimme pienen uuden paikallamakuun ryhmänä. Tosin se sitten sapetti, että viereen tuli taas se koira, joka oli heti ensimmäisenä lähtenyt litomaan viereltämme ja omistaja ei itse uskaltanut mennä metriä kauemmas koirastaan. Reiskaa sitten ahdisti selkeesti se vieressä seisova omistaja ja sen höpötykset koiralleen, niin nousi istumaan ja ilme oli tosissaan melko ahdistuneen näköinen. Käskin uudelleen maahan ja menin palkkaamaan. Sit näytti vähän rauhottuneen. Mä en jaksa jos toi paikallamakuu meni plörinäksi noiden urpåjen koirien ja ihmisten takia. Just kun olin saanu sen kuntoon. Toki tehtiin taas niin, että Rane seiso kehän ulkopuolella mun takana ja tuijotti tuimalla ilmeellä Repeä =) Tuntuis toimivan.

Sitten kun tuli meidän vuoro, niin Repeä ahdisti jotenkin liikkeenohjaajan läheisyys, mutta tottui siihen pian, kun en antanut vaihtoehtoja. Seuraaminen oli Ranen sanoin kävelyä siinä jossain mun lähistöllä...Ei siis mitään tietoa oikeasta seuraamisen paikasta tai kontaktista. Ärsyttävää kun kotona ja treeneissä ihan täydellisiä suorituksia ja sitten koepaikalla menee ihan plörinäksi eikä oo tietookaan mistään seuraamisesta.

Maahanmenossa kaksoiskäsky, muuten ihan hyvä. Tätä pitäis varmaan treenailla ennen omaa suoritusvuoroaan, jos vaikka muistais homman nimen sit kehässä...Toki nytkin otin pari maahanmenoa mutten liikkeestä. Lisäksi vähän "pamauteltiin" Reiskalle, jotta ois rentoutunu, muttei ilmeisesti ihan kauheesti auttanu.

Luoksetulo: Kaksoiskäsky. Koira oli monen kymmenen metrin päässä ja koiran lähistöllä meni vilkasliikenteinen tie ja just kun mä käskin Reiskaa tulemaan, niin meni bussi ohi. En sitten tiedä kuuliko Repe kun ei koirassa ollu mitään reaktioo, mut toisella tuli ihan sikahienosti sivulle istumaan ilman ylimäärästä suurta kunniakierrosta.

Kehuin hyvästä suorituksesta ja Reiska siitä innostui suuresti ja sai minisikakohtauksen eli mennä vipelsi ympäri kehää röhkien...Kröhöm... En meinannu saada sitä loppumaan millään...Noh, liikkeenohjaaja ja tuomari naureskeli ihan kipeenä... ;)

Seisominen seuraamisen yhteydessä: ihan ookoo, muutaman askeleen otti käskyn jälkeen. Seisoi melkein poikittain, että siitä varmaan tämä pisteiden vähennys. Istumisen teki lisäksi siten, että hypähti puoliksi mun eteen istumaan.

Estehyppy: Oikein hienosti hahmotti esteen ja hyppäsi yli, käveli taas niin, että nenä oli suurinpiirtein kiinni esteen sivureunassa, mutta oli esteen takana. Kävelin sivulle, meinasi ennakoida istumisen, muttei sitten istunutkaan. Käskystä käskin istua ja siinä vaiheessa Reiska ei oikein osannut päättää että pitikö seistä vai istua ja se menikin sitten siihen, että teki jotain persekyykkyjä eli heilutti pyllyään ylös alas puolistuvasta asennosta seisontaan. Kolme käskyä ja ei istunu. Siinä vaiheessa mä repesin nauramaan (tuomari ja liikkeenohjaaja oli jo kauan ennen sitä revenneet)...

Ei voi sanoa muuta kuin että Reiskalla oli kauheen kiva oma show menossa... Tuomari meinas, että Reiska on kyllä ihan nimensä veroinen...Että hyvä nimi ollaan koiralle valittu ja nimi sopii koiralle kuin nenä päähän...Joops... Kovin oli myös huolissaan siitä paikallamakuusta, että toivottavasti ei mennyt pilalle ja pyysi meitä tulemaan avoimen luokan kanssa uudelleen paikallamakuuseen. Olis ollu fiksua mennä, mut olin niin jäässä, et lähdin kotiin heti tulostenluvun jälkeen.

Rane oli vähän kärttynen kun en pitäny Reiskaa hallinnassa koko ajan ja annoin sen häröillä...Hih... Helppo sanoa, mutta sitten kun on siinä tilanteessa koiran kanssa, niin ei olekkaan ehkä niin helppoa...Ja sit kun siellä kehässä ei saa ravistella koiraa! Tuomari sanoi, että Reiska oli alkuun ihan ihme paiseessa, mutta sitten loppua kohden alkoi rentoutumaan ja tekemään hienoja suorituksia (kuten siis myös siellä kokeessa!!). Että jos koe olisi alkanut silloin kun se loppui, niin tulos olisi oletettavasti ollut paljon parempi. Mikä ihme sitä vaivaa? Ei mua kai ees jännittäny suuremmin ja odotellessa se tuntu olevan ihan ookoo ja kaikkee..Mä en tajua...!! 

Noh, ensiapuna kaikkeen otetaan lisää harjotuksia ja lisää treenejä ja lisää möllitokoja ja vaikka oikeita tokojakin. Toki nyt kuukausi kärsitään dopingvaroajasta, että mihinkään viralliseen ei olla menossa... Jos se vaikka oppis rentoutuun kun tilanteesta tulee tuttu. Niinko näyttelyissä kun on paljon käyty, niin se on ihan lungisti siellä kehässä ja antaa tuomarin räpläillä ja kaikkee... 

Jaa niin ja oltiin sitten sijalla 4/9 eli muilla meni vielä huonommin. Emme taaskaan nollanneet mitään liikettä ja se piristi mieltä. Harmi vaan, että kolmossijaan ja palkintoon olisi ollut matkaa 2 pistettä =(

Ihana kyllä, että nyt meillä on vielä muutama kerta Hurhan tokoa Herttoniemessä jäljellä ihanien kouluttajien johdolla (eilen oltiin tuon möllitokon takia poissa) ja sitten pian alkaa Helsingin Seudun Kennelpiirin tokolupausten ryhmä, jonne jollain ihme ilveellä minut ja Repe on valittu ja jossa on ohjaajana ihan oikea tokotuomari =) Ryhmään päästäkseen tarvitsi siis suositukset kolmelta aikaisemmin meitä kouluttaneelta kouluttajalta (siis noissa HSKP:n koulutuksissa on pitänyt käydä ja niiltä kouluttajilta saada suosituksia) ja ilmeisesti olimme saaneet ne. Ihan mahtava kunnianosoitus jo se! =) Ryhmä kokoontuu joka perjantai koko loppuvuoden ja on sisällä hallissa, ihanaa! Ei tarvitse palella pakkasessa (jos semmosia nyt edes tulee). Ja jos käy hyvin, niin keväälläkin sit jonkun aikaa saadaan jatkaa ryhmässä (riippuu siis siitä miten aktiivisia ollaan jne). Odotan kyllä tosi kovasti tuon ryhmän alkamista... =)

Elämä kyllä alkaa olemaan yhtä Reiskan tokoa... ;) Mutta haittaako tuo? Paljon huonompiakin harrastuksia on. Tosin harvat ja valitut tuntuvat vain ymmärtävän tätäkään...